7. luukku

7. joulukuuta 2011

On olemassa kauniita ja pahoja asioita, on olemassa ihania ja surullisia asioita. Sitten on olemassa vielä asioita, joita ketään muut eivät voi ymmärtää.

Parasta ystävyydessä on se, että joku on aina valmis luottamaan sinuun.

Aloin tässä miettiä, että hyvänen aika, ensi helmikuussa tulee kuudes vuosi poninomistajana täyteen! Aika on mennyt niin nopeasti, ettei sitä oikein uskokaan. Matkalle on mahtunut kaikenlaista, niin iloisia kuin surullisiakin hetkiä. Edistymistä, takapakkia, muutoksia, ja paljon muuta on mahtunut tielle.

Hyvin usein voittajia ovat häviäjät, jotka päättivät yrittää vielä kerran.

Kyllä ne murheet tulla saa,
kyllä ne huolet tulla saa,
me kestetään mitä vaan ~ ♥

 Kaikista pahimpia hetkiä ovat olleet Pihvin sairastamiset – ne, kun näkee miten voi pahoin, eikä pysty auttamaan. Täytyy vain odottaa ja toivoa parasta, silloin vain herää se kysymys, miksi jotkut asiat eivät mene niin kuin kauniissa sadussa. Ei elämä ruusuilla tanssimista ole, ruusuissakin on ne karut piikit (joita jotkut onnelliset ovat päässeet nyppimään koulun puolesta jotta asiakkaat saavat ostaa kauniita piikittömiä ruusuja, nimim. kokemusta on, mutta kyllä, pidän tästä työstä).

Kukat kasvavat korkeiksi, oikeaan mittaansa,

jos vain annamme mahdollisuuden.

Tämä tie on tänään meille täysin mutkaton.

Pidä musta kii, älä päästä irti koskaan

Asioita, joista tällä hetkellä olen onnellinen - minulla on ihana lähipiiri ja perhe, maailman paras ystävä, luottamus kohdillaan maailman tärkeimpään poniin ja valmistun ensikeväänä ammattiin, josta pidän ja haluan työskennellä. Sekä siitä, että enää on 4 koulupäivää, että 10 viikon pituinen joululoma alkaa.

 

Yksi tähdenlentokin taivaalla, mä toivon ettei se putoa



Sinussa on valo, sinussa on yö

Sinulla on sitkeä sydän joka lyö

Väsymättä kipinöitä tuuleen

Valaisemaan tietä pimeään.