10. luukku

10. joulukuuta 2011

Tästä luukusta paljastuukin toivekirjoitus – nimittäin Pihvin ja minun ajovarusteet. Yritän selvittää mahdollisimman perusteellisesti, mitä merkitystä milläkin on, ja mitä itse olen tottunut käyttämään. Ajossa melko oleellista ovat tietenkin kärryt, joita meiltä löytyy kaksin kappalein – Finn-Tackin ponikoppakärryt sekä Chevin ravikärryt. Vaikkakin Pihvi ei enää raveissa kilpaa juoksekaan, ravikärryt säilytetään, sillä olen tykännyt näillä ajaa talvella lumihangessa sekä silloin tällöin maastossa. Mistäs sitä tietää, josko sitä tulee yhtäkkiä mieli lähteä raviradalle fiilistelemään vanhoja aikoja, niin tuolloin nämä on helpompi heittää kopin perään. Finn-Tackin kärryihin on tulossa vetokarttu, mutta hankintaprosessi on vielä hieman kesken.

Valjaita meiltä löytyy kahdet, ravivaljaat sekä Pfiff Bertha valjakkovaljaat. Ravi- ja valjakkovaljaat eroavat mm. rintaremmissään ja silojen kiinnityksessä. Molemmissa valjaissa pujotetaan aisat aisalenkkeihin, mutta ravivaljaissa aisat kieputetaan mahavyöstä lähtevällä remmillä, sekä mahdollisesti vielä ylhäältä tulevalla remmillä aisat kiinni siloihin. Valjakkovaljaissamme on yksi remmi, jonka olen pujottanut aisan ’reiän’ läpi molemmilta puolilta, ja nämä kiinnitetään mahavyön kohdalla soljella toisiinsa kiinni.

Kuvassa valjakkovaljastus (huom. vetoliinat kiinni kärryjen eturaudassa nahkaremmeillä, sillä vetokarttua meillä ei vielä ole).

Pelkistetty ravivaljastus Y-rintaremmillä, ilman obersekkiä.

Yksi asia, mistä en ajaessa luovu, on potkuremmi. Se ei estä ’kunnon’ potkimista oikeastaan mitenkään, mutta näin sattuessa antaa ainakin aikaa kuskille poistua kärryistä. Itse olen tämän kiinnittänyt ponin pepun päälle, ja sitonut häntäremmiin pienellä pintelinpätkällä.

Rintaremmejä löytyy meiltä kolmenlaisia – valjakkovaljaisiin kuuluva rintaremmi vetoliinoilla, ns. tavallinen nahkarintaremmi lyhyillä liinoilla ja Y-rintaremmi. Y-rintaremmiä käytetään vain ravikilpakärryjen kanssa, sillä pääasiassahan tuo on vain koriste, eikä kärryjä vedettäessä tuosta ole mitään varsinaista apua. Tällöin on tärkeää, että myös vedettävät kärryt ovat kevyet. Kaikista eniten rintaremmistä on hyötyä, kun se tosiaan on joko vetoliinoilla tai pitkillä liinoilla – tällöin poni vetää kärryjä koko kropallaan, eikä vain selällään (kuten lyhyellä rintaremmillä vedettäessä).

Kilpailuvarustus huhtikuussa 2011. Valjaina ovat ravivaljaat, lyhytliinainen rintaremmi sekä mäkivyö. Kuvassa näkyy myös melko hyvin villa-esiliinani.

Silatyynyä olen aina tykännyt käyttää, mutta noihin valjakkovaljaisiin sitä en alle ole laittanut. Itse olen suunnitellut tekeväni sen alle ihan ohuen mustan tyynyn, mutta katsoo nyt, milloin ehdin sen toteuttaa.

Mäkivyön tarkoituksena jarruttaa kärryjä, ja näitä tulisi käyttää aina ajaessa mäkiä. Ilman mäkivyötä poni joutuu jarruttamaan kärryä ja ajajien painoa häntäremmillä ja siloilla, jolloin häntäremmi painaa häntäruotoa ja silat valuvat ponin kainaloihin. Pihvin kanssa aloin suurin piirtein vuosi sitten käyttää mäkivyötä, ja alkuun oli hieman ongelmaa – poni kun on aina ollut hieman potkuherkkä, mutta tottumisen jälkeen kaikki on sujunut suhteellisen hyvin.

Meillä ei varsinaisia valjakkosuitsia ole, sillä nuo mitkä paketin mukana tulivat, ovat Pihville pienet. (Mikäli jotakuta kiinnostavat shettiskokoiset valjakkosuitset, voi laittaa niistä kommenttia s-postin kera.) Ajossa olen käyttänyt tavallisia suitsia ja kuolaimina olen käyttänyt perusniveltä, sekä välillä ns. ravikuolainta. Ravisuitset meillä on melko tavalliset, Pihvin kanssa on obersekkiä käytetty leukalenkillä, vaikkakin ihan alkuun kokeiltiin kitarautaa – poni yritti hyppiä pystyyn, mutta ongelmat loppuivat tuon muutoksen jälkeen.

Ravivaljastusta käytännössä. Voilokit, eli numerolaput vaihtelevat
radasta riippuen, ja niiden kiinnitys samalla myös muuttuu.
 Kuvassa Pihville etujaloissa kuviputsit ja sekki kiinni.

Ajajan varusteista kaikista tärkein on kypärä. Kerran kunnon kärrytapaturmassa olleena kiitän onneani, että tosissaan oli se kypärä päässä, muuten varmaankin olisi käynyt vielä pahemmin. Kypäriä minulta löytyy moneen lähtöön, mutta käytetyin on varmasti Charles Owenin Fiona – kypärä. Tämän lisäksi löytyy mm. ravikypärä ja Harry’s Horsen ilmastoitu kypärä, jossa on jonkin verran glitteriäkin. :3 Lisäksi löytyy musta huopahattu, jota tosin en ole käytännössä päässyt vielä kokeilemaan.

Normaaliajot ajan tavallisilla tallivarusteilla, mutta noiden ensimmäisten kilpailuidemme jälkeen on tullut hankittua monenlaisia ”ajovaatteita” ”näitä vielä tulen käyttämään”-periaatteella. Ehkäpä vielä, se jää nähtäväksi, että missä olosuhteissa, ainakin kotona omaksi ilokseni… Valjakossa oleellista on myös ajoesiliina, joka voi olla oikeastaan millainen tahansa – itselläni on musta villaesiliina vaaleanpunaisilla kanttauksilla ns. kietaistavaa mallia, sekä ihan perus tummansininen puuvillakankaasta. Raveissa ajoin Miran valmistamalla ajopuvulla, joka on väreiltään sinivalkomusta hevosenkuvalla.

Suojista vielä sen verran, että oikeastaan olen käyttänyt vain kumiputseja etujaloissa. Toisinaan tarkkuusharjoittelussa olen käyttänyt pinteleitä kaikissa jaloissa hieman suojaamassa, mutta tarkoituksena olisi hankkia jossain vaiheessa jännesuojat. Kumiputsit oikeastaan ovat melko välttämättömät, sillä Pihvillä on hokit ympäri vuoden, ettei mitään polkeamia tule.

Tuli melkoisen pitkä kirjoitus, toivon mukaan kuitenkin jaksoitte lukea loppuun asti. Kuvia laitoin vähän selventämään asioita. Kommentit ovat jälleen tervetulleita! :)