17. joulukuuta 2011
Elämä on onnellista sille, joka ei tarvitse äärikokemuksia tunteakseen olevansa elossa.
Jokaiseen omaan päivääni mahtuu jotain iloa ja onnellisuutta - oli sitten päivä millainen tahansa. Huonoina päivinä, kun kaikki tuntuu menevän metsään, voi se pieni ilonpilkahdus löytyä jostakin ihan pienestä, arkisesta asiasta. Katselin tekemiäni ponivideoita läpi, jokaisesta niistä löytyy muistoja ja asioita, joita ulkopuoliset eivät näe. Ei kukaan koe täysin sitä samaa tunnetta, kuin minä itse katsoessani itseäni ja Pihviä yhdessä. Ei tarvita huippusuoritusta, palkintoja ja mainetta ollakseen onnellinen - siihen riittää ylähuulen heiluttaminen, pään kainaloon painaminen, tai illalla talliin sisälle taluttaminen.
Muistelen eilistä, kuudettatoista päivää ja mietin, mistä olin onnellinen. Siitä, että sain lähteä kouluun hieman myöhemmin, eikä tarvinnut ajaa kaikista pahimmassa aamuruuhkassa. Siitä, että pääsin jo ennen kahtatoista kotimatkalle. Siitä, että aurinko paistoi ajaessani koulun mäkeä ylös, ja pian jo ropautti sadetta, joka loi värien kirjon - sateenkaaren - taivaalle. Kotona sain vain olla ja ihmetellä, eikä ollut kiire minnekkään. Paljon muutakin mahtui päivääni, mutta se pienen hetken auringonpaiste kaiken tämän pimeyden ja sateen keskelle muistutti, että kyllä se aurinkokin vielä tänne tulee paistamaan, kunhan sitä jaksaa vielä odottaa.
Täytyy vain sanoa, että maailma on kaunis ja hyvä elää sille, jolla on aikaa ja tilaa unelmille.
 |
| Yksi tähdenlentokin taivaalla, mä toivon ettei se putoa |
 |
| Huikein show maailmassa on elämä itse. |
 |
| Tulevaisuus kuuluu niille, jotka uskovat unelmiensa kauneuteen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti