maanantai 5. joulukuuta 2011

5. luukku


Meillä hiihtoratsastus on ollut jo muutaman vuoden verran kiva harrastus, jota silloin tällöin ollaan lähestulkoon koko perheen voimin harrastettu. Itse en pahemmin ole perässä keikkunut, joskin meillä sitä on vanhin veljeni ja isäni kokeilleet. Muut ovatkin naureskelleet vieressä ja toimineen kuvaajina. Pääasiassa tätä on tullut kokeiltua Pihvin kanssa, mutta muutamaan otteeseen Siltterinkin kanssa on huviteltu.

Varusteina meillä on ollut tavanomaiset ratsuvarusteet – satula, suitset, sekä Pihvillä lyhyt ajorintaremmi. Hiihtäjän liinana on ollut perusjuoksutusliina, joka on vedetty ponin pepun päältä narulla löyhästi kiinni (tämä sen vuoksi, että mikäli hiihtäjä päästää liinasta irti, ei liina ole saman tien ponin jaloissa sotkeentumassa). Hiihtäjällä on meillä ollut käytössä minisukset.

Olemme kokeilleet sekä umpihangessa, että tasaisella tiellä menemistä. Ilmeisesti tasaisella tiellä meneminen on yllättäenkin tasaisempaa, kun sukset eivät joudu puskemaan lunta tieltään. Huono puoli tässä on se, että alusta on kovempi ja mahdollinen kaatuminen ei välttämättä tunnu kovin mukavalta, joskin itselleni on ollut aina melkoisen hyvä hiihtäjä perässä, niin noita kaatumisia ei pahemmin ole tullut. ;)

Hiihtoratsastus on melkoista yhteispeliä – kommunikaatio ratsastajan ja hevosen välillä täytyy olla kohdallaan, kuin myös ratsastajan ja hiihtäjän. Perässä suksilla pystyssä pysyminen on taitolaji – jotkut ovat jo alkuun lahjakkuuksia, toisilla aikaa kuluu oikean asennon ja tasapainon löytymiseen. Itse olen huomannut, että hitaassa vauhdissa jalkeilla pysyminen on hankalampaa kuin reippaassa tempossa. Kun mukaan lisätään käännökset ja pienen ponin ilopukit laukan tiimellyksessä, alkaa paketti olla koossa!



 

1 kommentti:

  1. Hiihtoratsastus on kivaa! Maatalousoppilaitoksessa kokeiltiin joskus kasiluokkalaisina sitä ensimmäisiä kertoja..taisin silloin kiljua kuskille kyydistä, että eikä tällä hevosella pääse lujempaa! :D

    Ostin meille hiihtoratsastusvaljaat jo useampi vuosi sitten ja suhteellisen hyvin ne on pölyttymässä jossain. En edes muista mihin olen jemmannut ne muuton yhteydessä. Meillä kun ei kukaan muu suksille uskaltautunut kuin eräs kaverini, ja se oli harvinaista herkkua talvisin kun hiihtoratsastusta kokeiltiin. Nyt ei olla sitä touhua harrastettu pitkään aikaan.. vai mitähän tuo isäntä tuumais jos koettaisin sen suksille saada?! :D

    VastaaPoista