12. Luukku

12. joulukuuta 2011

Haluaisin kertoa teille hevostemme yhteisen taipaleen, siitä, miten nämä parhaat ystävykset päätyivät yhteen. Molemmat hevosemme tunsimme jo ennen kuin heistä ylipäätään tuli omia hevosiamme, ja elokuussa 2006 Siltteri muutti samalle tallille Pihvin kanssa. Mitään sen kummempaa tuttavuutta kaksikko ei päässyt tekemään ennen kevättä 2007, johon mennessä yhteinen aika oli koostunut pääasiassa samoista ratsastuskerroista, joissa reipasta hajuväliä pidettiin. Edes samalla puomilla näitä ei seisotettu, mutta miksi ei?

Ensimmäinen yhteinen kesä, kesäkuu 2007.

Heinäkuu 2007.

 Pihvi tuppasi ottamaan yhteen jokaisen tapaamansa hevosen ja ponin kanssa, ja tämän vuoksi poni sai yleensä olla omissa oloissaan harjauksen aikana – oli se sitten erillisessä tolpassa kauempana muista, tai tallin käytävällä. Melko kärkkäästi muiden kanssa tapellut Pihvi oli hieman pelon aihe Siltterin kanssa, sillä jos tappelua tulisi ja Siltteri lähtisi mukaan, millaista jälkeä siitä sitten tulisi?

Yhdessä laitumella heinäkuussa 2008.

Rapsuttelua, kesäkuu 2010.

 Huhtikuussa 2007 oli sitten se aika, kun pakkotilanteen edessä laitettiin hevoset samaan tarhaan. Syksyllä oli tulossa muutto omaan talliin, ja jännitys näiden kahden yhteiselämästä oli suuri. Tilanne kuitenkin päättyi kaikkien niiden kauhukuvien jälkeen aivan päälaelleen – hieman haistelua, muutama vinkaisu ja yhteisenä suuntana heinäkasa. Helpommasta olisi voinut vain haaveilla, ja siitä alkoi näiden kahden yhteinen elämä.

Uudessa kodissa, lokakuu 2007.

Laitumelta kotiin, lokakuu 2010.

Kesäksi tallusteltiin yhdessä laitumelle, jossa elämä oli rauhallista ja leppoisaa – joskin Pihvin kilpailupäivinä Siltteri juoksenteli ensimmäiset puoli tuntia aidanviertä kaverinsa perään, kunnes rauhoittui. Ja trailerin saapuessa takaisin, voi sitä hirnumisen ja kirmailun määrää, kun kaveri kotiin jälleen palasi!

Syksyllä olikin muutoksia ilmassa – Pihvi hävisi aamuhämärän jälkeen heti kilpailumatkalle, ja takaisin tullessa Siltterikin asteli samaan kuljetusvaunuun – matka kohti uutta kotia starttasi. Hieman hämmennystä aiheuttikin se, että trailerista peruutettiin kokonaan uuteen paikkaan, jota hieman pihalla pällisteltiin. Sieltähän löytyi myös hiekkatarha ja oma pikkuinen talli. Tarhassa hieman ihmeteltiin ja haisteltiin, kuljettiin pällistellen ympäriinsä ja päädyttiin nyhtämään aidan alta viimeisiä vihreitä. Pihviä tosin taisi häiritä kaikista eniten se, ettei omia hajuja löytynyt mistään, niitä nimittäin piti seuraavien viikkojen aikana urakalla levitellä sinne sun tänne.

Rapsuttelua huhtikuussa 2009.

Lokakuun aamuhämärässä, 2007.

Tallissakin hevoset saavat olla yhdessä, karsinoiden välissä menee väliseinä, josta molemmat pystyvät haistelemaan toisiaan ja Siltteri saa päänsä Pihvin puolelle. Pihvikin pystyy kurkkimaan Siltterin puolelle. Aamulla mennään aamuheinille pihalle, ja illalla sisälle mussuttamaan iltaruokia. Mikäli ratsastaessa toisen jättää kulkemaan vapaaksi tarhaan, yleensä tämä kulkee varjona perässä ainakin käyntien ajan. Joskus tosin pientä mustasukkaisuutta ilmenee, ja joskus toisinaan pientä rähinää ilmenee, mutta kaikista näistä on selvitty.

Tarhaköllöttelyä aamuauringossa, 2009.

Yhdessä vesikepolla, heinäkuu 2007.

Kesät laitumella, talvet kotona. Molemmista on aina yhtä haikea lähteä, mutta yhtä riemuisaa palata. Ensimmäisen saapumisemme jälkeen 10 kilometrin välimatka on taittunut keväät ja syksyt kävellen tuttua reittiä pitkin. Molemmissa päissä on tietyt kohdat, joissa aina huomaa, että hevosetkin tunnistavat, minne nyt ollaan menossa – vauhti kiihtyy kiihtymistään, ja kohta ollaankin perillä määränpäässä.

Rapsutteluja, yhteisiä maastolenkkejä, lumisadetta, auringonpaistetta hiekalla torkkuen, ukkoskuuroja, polskuttelua – matkan varrelle on sopinut kaikenlaisia hetkiä. Kaikista tärkeimpänä kulkee ystävyys, rutiinit ja onnellisuus, jonka näkee, kun katsoo hevostaan.

Taivaanrantaa maalaamaan,
Luomaan harmaasta purppuraa
He lähtivät etsimään onneaan
Ja löysivät tavallaan
Erottamattomat, sitä he ovat
Onnelliset, onnettomat
He taivaanrantaa maalaavat