24. Luukku

24. joulukuuta 2011

Me käymme joulun viettohon
taas kuusin, kynttilöin.
Puun vihreen oksat kiedomme
me hopein, kultavöin…

 

Ihan ensimmäiseksi – hyvää 12-vuotissyntymäpäivää Anssi! Tänään syödäänkin sitten jouluruokien lisäksi syntymäpäiväkakkua. :) Joulukuu on kulunut ihan mahdottoman nopeasti, pikkuhiljaa vuosi alkaa olla ohi. Paljon tapahtunutta on mahtunut taas tälle tämän vuoden matkalle, ja tulevana vuotena tulee olemaan varmasti paljon uutta ja ihmeellistä. Nyt kuitenkin, ennen kuin uutta vuotta aletaan ihmetellä, nautitaan tästä joulusta sitä ennen!

Hieman harmillista, että ainakin täällä Turussa satoi koko päivän, ja niin se pieni, hyvin vähäinen lumi hävisi alta aika yksikön. Nyt taas kaivetaan kumisaappaat esiin ja talsitaan nilkkoja myöden vedessä. Pitäisiköhän kaivaa vesisukset esiin, jotta hiihtäminen luonnistuisi? Ei anneta ilman latistaa tunnelmaa, eihän? :)

Olisin kovasti halunnut näyttää teille tuoreen hevosten kuvan nätissä lumimaisemassa jokirannassa, mutta kaivetaan kuvakansiosta olosuhteiden pakosta vuoden 2010 tammikuun kuva. Kyllä tätä lumetontakin joulua muistellaan vielä vuosien päästä lämmöllä…!

Eilen illalla koristelin hepoillemme herkkuleivät. Siltteri sai kahteen kokonaiseen ruisleipään sydämiä ja oman nimensä, kun Pihvi puolestaan pilkullisen donitsin! Pihvikin toki olisi saanut samanlaisen kuin Siltteri, mutta poika on hieman nirppanokka leipienkin suhteen. Tämän lisäksi on luvassa omenoita ja kanelikorppuja, jotka ovatkin samalla heidän joululahjansa rapsuttelujen lisäksi.

 

Tottahan tuokin on, että tähän päättyykin tämän joulun kalenteri. Harmillista kylläkin, olisi tämä voinut jatkua vielä joulunpyhien yli. Nyt kuitenkin tällä tavalla, mutta lupaan kirjoitella meidän blogiimme varmasti joulustamme! On ollut ihanaa kirjoitella tätä kalenteria ja sen myötä siirtyä päiväpäivältä lähemmäs aattoa ja pyhiä. Toivon mukaan jouluiselle matkallemme mukaan liittyneet haluavat jatkaa edelleen seurassamme, tervetuloa siis mukaan! :)

 

Kuusi on koristeltu, joulutorttuja pöydällä korissa, kuuluu vielä lahjapapereiden viimeisiä rapinoita, paperitähti koristaa ikkunaa, seinäkalenteri alkaa pian elämään viimeistä viikkoaan. Havunoksat odottavat vielä ulkokuusessa leikkaajaansa, kynttilät tuikkivat kilpaa omaa loistoaan, ja varmasti monen pienen, kuin suuremmankin ihmisen sisällä on odotusta päiviä kohtaan. Jotkut, kuten minäkin, miettivät ja stressaavat jo tulevia töitä. Itse ainakin yritän nyt vain rauhoittua, nauttia olosta ja muistaa, mitä varten tässä on viimeaikoina hössötetty – kenties hieman turhastakin. Heitetään huolet hetkeksi naulaan ja vietetään mukavat pyhät – minä ainakin, seurassa, jota en toiseen vaihtaisi milloinkaan. ♥

Näihin laulun sanoihin on ihana päättää tämä odotus – hyvää joulua kaikille!

Piparin tuoksua, tonttujen juoksua,
siinäkö joulu on?
Kiirettä, huisketta, salaisuuskuisketta,
siinäkö joulu on?

Joulu saapuu jokaiselle,
lapselle ja aikuiselle.
Sydämiimme joulun lahja seimen luona annetaan.