6. luukku

 6. joulukuuta 2011 - Itsenäisyyspäivä

Se joka sanoi, ettei enkeleitä ole olemassa ja keijut mahtuvat taskuun, oli väärässä.

Mitä tälle päivän luukulle voisi olla osuvampaa, kuin kertoa omasta suomenhevostamma Siltteristä. Vuonna 1990 syntynyt, 19. toukokuuta syntymäpäiviään viettävästä seurallisesta neidistämme tuli omamme elokuussa 2006, kun tyttö muutti pitkän ratsastuskoulu-uransa jälkeen meille harrastehevoseksi. Liinakko piirtopäämme kantaa sydämenmuotoista luomea ja tökkii mielellään vaaleanpunaisella turvallaan kaikenlaista.

Siltteriin tutustuimme vuonna 2003 ratsastuskoulutunneilla – itselleni se oli tuolloin vain haavehevonen, mutta äidilleni se tuli tutuksi lähestulkoon vakioratsuna. Muutaman mutkan kautta meille pari vuotta tuon jälkeen, jonka jälkeen siitä unelmien haavehepasta tulikin totta! Reilut puolisen vuotta tämän jälkeen Siltteri teki lähempää tuttavuutta Pihvin kanssa, ja siitä lähtien kaksikko onkin kulkenut samaa matkaa.

Luonteeltaan Siltteri on muuttunut alkuvuosista aina vain kiltimmäksi ja positiivisemmaksi. Lähestulkoon aina korvat hörössä kulkeva tyttönen tervehtii ihmisiään innoissaan. Kova höpöttäjä ja rapsuttelija, pikkuinen perässä viipottaja viihtyy parhaiten tuttujen ihmistensä seurassa, ja ylimääräinen väki saa Siltterin stressaamaan.

Siltterin kanssa olen itse edistynyt ratsastuksessa paljon – tyttö on osaava ja osaa samalla vaatia ratsastajaltaan selkeitä apuja. Lisäksi Siltteri on nöyrä ja yhteistyöhaluinen, ja hänen kanssaan on ilo tehdä kunnolla töitä, kuin myös köpötellä ilman satulaa pitkin tietä auringonlaskussa kaikottaen samalla kaikki murheet mielestään.

Siltteri pitää erityisesti veden kanssa pluttaamisesta – ei missään vesikepossa, vaan oikein lammikossa! Veden kuoputtaminen ja polskuttaminen etujaloilla kunnolla kauhoen, talven tullen lumessa kirmaaminen ja ilman satulaa köpsöttely ovat Siltterin suosikkijuttuja. Kaikista parasta kuitenkin taitaa olla se oman ponikaverin kanssa kyhnyttäminen päiväheinien jälkeen tarhan kulmassa, ja auringon ottaminen lämpimässä hiekkatarhassa loikoillen.

Jos on aallot korkeita

ollaan samalla puolella

ne suuret rakkaustarinat

on tosia.