4. joulukuuta 2011
Pahoittelen, että olette tämän päivän luukkua saaneet odotella. Kaivoin toisen tietokoneemme kuvakansioita, ja esille hyppäsi joulu 2008 – silloin lunta ei ollut oikeastaan yhtään, vain pieni kourallinen, ja pakkasta tähän päälle. Ei liikaa, sopivasti. Tuolloin joulupäivänä kävimme pellolla jouluratsastuksella, josta tulikin sitten vuosittainen tapa. Tapaninpäivänä kävimme Siltterin kanssa ratsain, ja Pihvin kanssa ajaen pyöräyttämässä pellolla – omat pikku tapaniajelut, joskin omalla tavallamme.
Pihvin kanssa ajelutin muuta perhettä ympäri tasaisempaa yläpeltoa, Pihvillä jouluvarusteet kulkusineen päällä. Jouluaattona meillä hevosilla on ollut vapaapäivä, johon on pienenä lisänä kuulunut pientä herkuttelua – omenat ja sokerikanelikorput. Joskus on jokin satulahuopa, suitset, viimeksi enkkuviltti, tullut lahjaksi, mutta tänä jouluna tiedän, mitä aion antaa, ja tiedän, että se tulee olemaan kaikkien aikojen paras joululahja.
Se tuli mieleen eräänä iltana, kun kiireisen päivän jälkeen teki nopeaan iltatallin, laittoi seuraavan päivän loimet ja heinät valmiiksi ja lampsi tarhaan pistämään riimut päähän valmiina taluttamaan hevoset sisälle. Silloin Siltteri tökkäsi turvallaan kylkeen, kuten melkein joka ilta, jonka jälkeen tämä asia olikin itsestään selvää.
Aikaa.
 |
| whispers a wish speaks with the stars |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti