23. luukku

23. joulukuuta 2012

 

Välillä kaiken kiireen keskellä on hyvä hengähtää. Viimepäivinä on itsestäni tuntunut siltä, ettei oikein edes ehdi ajattelemaankaan, kun on sen verran kova kiire. Eilisiltana tähtien loisteessa ennen Pihvin talliin vientiä teimme kuitenkin pienen poikkeuksen ja lähdimme kävelylle. Jo ensialkuun ennenkuin pääsimme pellolle, piti kiivetä melkoisten lumikinosten yli. Pellolla poni oli sitä mieltä, että me ei pidemmäksi mennä, kun lunta oli sen verran mukavasti.
 

Matka kuitenkin jatkui - minä edellä ja ponin jalanjäljissäni perässä. Kai se lumessa kahlaaminen pudotti osan stressistä matkalle. Takaisin tullessa Pihvi oli valinnut selvän reitin - ravaamisen polkua pitkin. Niin siinä itse taas raivasi umpihangessa itselleen reittiä ponin tallustellessa tyytyväisenä kohti tallia.
 

Kun tallissa taas hetkeksi hiljentyi kuuntelemaan tyytyväistä ruuanmussutusta, tuli rauhallinen olo. Ehkä nyt taas jaksaa muutamat viimehetken valmistelut, työpäivän ja sitten voi ottaa rennosti!