24. luukku

24. joulukuuta 2013

Pikkuhiljaa on aika hiljentyä joulun viettoon - kuusi on paikallaan olohuoneen nurkassa, joulusiivous mallillaan ja mieli jo hyvin rauhoittunut tuleviin päiviin. Haluan onnitella veljeäni Anssia, joka viettää tänään syntymäpäiviään! Joulun kuulumisia pääset seurailemaan blogistamme, joten tervetuloa sinne puolelle tämän kalenterin jälkeen. 

Piparin tuoksua, tonttujen juoksua,
siinäkö joulu on?
Kiirettä, huisketta, salaisuuskuisketta,
siinäkö joulu on?

Joulu saapuu jokaiselle,
lapselle ja aikuiselle.
Sydämiimme joulun lahja seimen luona annetaan.

Ennen kaikkea haluamme toivottaa teille kaikille ihanaa ja rauhallista joulunaikaa sekä menestyksekästä uutta vuotta 2014!

♥ Anna, Pihvi & ihanat taustajoukkomme

23. luukku

23. joulukuuta 2013

Joulukukkia, kuusiretki, piparintuoksua, lahjapaperin rapinaa, kynttilän valoa... niistä on viimepäivät tehty.

Vielä on monenlaista tehtävää, mutta kaiketi kaiken ehtii vielä tekemään. Eilen kävimme pienellä kuusiretkellä metsässä, ja meillekin löytyi kotiin pienoinen kuusi. Vielä se odottelee paikalleen pääsemistä, mutta kissat ovat jo uteliaina käyneet sitä tutkimassa. Tänään olisi luvassa vielä viimeisiä paperin rapisteluja ja joululeivontaa, jonka jälkeen voi hiljentyä sohvannurkkaan peiton kanssa aistimaan joulun taikaa. :)

22. luukku

22. joulukuuta 2013

Ajattelin tänään palata ajassa hieman muistelemaan aikaa, jolloin minulla oli vuokraponi. Elettiin alkukesää 2005, ja tallille oli tulossa uusi poni, hieman isompi kuin tavallinen shettis. 

Poni oli osaava, mutta jokseenkin jääräpäinen, pomotteleva ja määrätietoinen. Väriltään poni oli lähes musta, sillä täällä virttyneen ruskeita talvikarvanjämiä ja paksu harja. Se talloi varpaille ja taisi hieman irvistelläkkin. Poni venkoili ratsastaessa, olisi tykännyt viedä (ja veikin) kokematonta ratsastajaa 10 - 0 ponin hyväksi ja keksi kaikenlaisia kolttosia ja pelottelunaiheita pukkeineen päivineen. Silti se oli ihka ensimmäinen vuokraponini, virassaan ponitytölle todella tärkeä ja elämän ykkösasia.

Ensimmäistä kertaa yhdessä, kesäkuussa 2005.

Kahden ponin jonon jälkimmäisenä kirpakassa talvipakkasessa...

... joka sai tosissaan turpakarvat huuruun. 

Ponista kuoriutui myös mukana ajoponi, tosin potkuremmi oli ehdoton lisävaruste.

Kotikentällä pikkuesteitä, ja tuli sitä kokeiltua ensimmäisiä estekilpailuitakin 30cm luokassa!
Kisat tuli ratsastettua kaatosateessa, tietenkin ja pienillä mokilla höystettynä.

Välillä laidunnettiin metsän keskellä.

Ihana oma pikku ratsu.

Jotenkin asioilla on tapana järjestyä suuntiin, joita ei osaa ennalta odottaa. Vajaan vuoden yhteistaipaleen jälkeen tuli ystävänpäivä, jota en ikinä unohda. Silloin minun ensimmäisestä vuokraponistani tuli minun ensimmäinen oma poni. Poni, jota meille ei ikinä pitänyt tulla.

Nyt, vuosia myöhemmin, se minun oma pikku ponini asuu omassa tallissamme, jota meille ei ainakaan pitänyt tulla. Kaikki kuitenkin lähti siitä omasta pienestä vuokraponista ja yhteisen matkan varrella asiat ovat muuttuneet milloin mihinkin suuntaan. Se, mitä ystävänpäivän jälkeen meille on tapahtunut, onkin jo ihan oma tarinansa!

Minun oma pikku Pihvi.  ♥ 

Oma poni, keväällä 2006.  ♥ 

21. luukku

21. joulukuuta 2013

Hevonen kuvastaa sitä, millainen ihminen haluaisi olla

- vahva, voimakas, kaunis -

ja se pystyy antamaan meille pakotien arkisesta elämästämme.

 Pam Brown

20. luukku

20. joulukuuta 2013

Tällä kertaa palaamme ajassa hieman taaksepäin - maaliskuuhun 2010. 

Kaikki kuvat on ottanut ystäväni Kira, kiitokset hänelle vielä kerran! :)

Pihvin mielipide päivätorkuista...

19. luukku

19. joulukuuta 2013

Mistä tunnet pienen tontun? 

Punaisesta lakistansa 

harmahasta parrastansa 

hymystänsä lempeästä 

katseestansa veikeästä 

Mistä löydät pienen tontun? 

Polulta taapertamasta 

tieltä tepastelemassa 

hämärissä huiskimasta 

lasten korvaan kuiskimasta. 

Sieltä löydät pienen tontun.

Iloista torstaita kaikille!

18. luukku

18. joulukuuta 2013

Wiola joulutunnelmissaan toivottaa kaikille iloista keskiviikkoa!